Reilun vuosikymmenen toiminut Alghazanth on julkaissut useita pitkäsoittoja, mutta yhtyeen taival on jäänyt tästä huolimatta itselleni tuntemattomaksi. Viides pitkäsoitto Wreath Of Thevetat vetäisee kulman takaa turpaan ja tilanne on kertaheitolla korjattu. Levyn myötä Alghazanth nousee kirjoissani lähes Behexenin veroiseksi mustan metallin sanansaattajaksi.

Neljän vuoden levytystauko ei ole ilmeisesti yhtyeen otetta löystyttänyt. Vanhempi materiaali on itselleni yhä kysymysmerkki, mutta Wreath Of Thevetat ryöpyttää raivoisalla taidolla. Kappaleiden sävykirjossa on paljon samaa, kuin semimelodisessa ja karkeassa 90-luvun norjalaisessa black metallissa. Swallow The Sunistakin tutun Mikko Kotamäen raa’asti ärisemät biisit ovat melko pitkiä, mutta raskaampien ja nopeampien kohtien sulava vuorottelu pitää mielenkiinnon yllä.

Omaperäisyytensä puolesta Alghazanthin koskettimilla vahvistettu ja paikoin varsin majesteettiseksi yltyvä mättö ei ole kovinkaan kummoista, mutta sävellykset ja sovitukset ovat sitäkin komeampia. Aggressiivisen rähinän ja melodioiden välinen tasapaino on harvinaisen tyylikkäästi kohdillaan. Temponvaihtelut, sopivasti annostellut pehmeämmät mausteet ja vankka tekninen toteutus nostavatkin Wreath Of Thevetatin yhdeksi alkuvuoden kovimmiksi yllättäjiksi.

Kari Koskinen